Agile Directing - Johda ketterästi

Management doctrines for small entrepreneurs are totally different - Pienyrittäjien johtamisopit ovat erilaiset

Share |

Monday 11/25/13 time 3:42 PM


Yli 90 % Suomen yrityksistä on alle 10 työntekijän yrityksiä. Monet pienyritykset ovat niin sanottuja elämäntapayrityksiä, eli niillä ei ole aikomustakaan suureen kasvuun. Noin puolet uusista yrityksistä lopettaa toimintansa muutamassa vuodessa. Pienyrittäjän taloudellinen turva on Suomessa huono ja jatkuva kulukuuri on elinehto.

Käyn hammastarkastuksessa viiden vuoden välein, koska minulla on hammaslääkärikammo, mutta ei koskaan reikiä. Olin hyvissä ajoin jo odotushuoneessa, jotta varmasti ennätän pelätä riittävän kauan etukäteen. Luin itseäni rauhoittaakseni lehteä. Siinä oli lööppi, jonka mukaan yrittäjiä pidetään turhaan yli-ihmisinä, ja siksi kukaan ei halua yrittäjäksi. Ärsyynnyin. Sen sijaan, että olisin keskittynyt hammaslääkärille kiukutteluun, mitä normaalisti teen, aloin muistelemaan lukuisten yrittäjien kertomuksia. Sen lisäksi, että minulla on paljon tuttavia, jotka ovat yrittäjiä, myös johtamisvalmennuksiin osallistuu silloin tällöin pienyrittäjiä. Tietyt asiat ovat häirinneet minua jo oikeastaan muutaman vuoden. (Häirinnällä tarkoitan, etten en ole priorisoinut asiaan paneutumista, jotta ratkaisisin sen mielessäni kestävästi.) Valmennusohjelmien sisältö, joka on useimmiten määritetty opetushallituksen mukaan, ei nimittäin useimmiten vastaa todellista tarvetta. Mitä pienyrittäjä hyötyy johtamisopeista, jotka on aluperin kehitetty amerikkalaisille suuryrityksille?

Oheinen video on K-raudan mainos Ruotsissa. Se on saanut kohtuullisen paljon huomioita. Mielestäni tässä kuvataan Suomen yrittäjähenki osuvasti  :).

 

Yrittäjät ovat tyypillisesti työvoimaa, työntekijöitä, työläisiä, jotka ovat perustaneet juridisen yrityksen, jolloin heistä tulee myös toimitusjohtajia ja joutuvat vastaamaan myös hallinnollisista tehtävistä. Varsinaisesti työnkuva ei muutu välttämättä mitenkään, ei myöskään hierarkkinen suhde työnantajaan, mikäli esimerkiksi on yrittäjänä jossain suuremmassa ketjussa. Ansaintalogiikka saattaa mahdollistaa lisätienestin, koska yrittäjä voi teoriassa pitää voitot itsellään. Kyynisesti voisi ajatella eron muodostuvan tosiasiassa vain siitä, että yrittäjänä ei kuulu työaikalain piiriin, joten pystyy tienaamaan tekemällä työtä yli lainsalliman työajan. Yrityksen päivittäinen johtaminen ja päätöksenteko hoituvat muun päivittäisen työn ohella melko organisoimattomasti. 

Järjestäytynyt strateginen ajattelu ei ajankohtaista

Strategiseen ajatteluun ja johtamiseen paneutuminen nähdään tärkeäksi vasta, jos yrityksen toiminta laajenee. Tehokkuustoimenpiteistä ei ole vastaavaa mittakaavahyötyä kuin isossa yrityksissä, sillä jo pelkästään kokonaishenkilötyötunnit ovat niin paljon pienemmät. Toisia yrittäjiä jopa ärsyttää, kun pyydetään analysoimaan omaa ajankäyttöä. Joskus ajatus kokouksenpitämisestä tuntuu liian formaalilta ja luonnottomalta. Pienyrittäjä on myös erittäin herkkä markkinoiden muutoksille, ja siten suunnittelemisen arvo saattaa olla huomattavasti merkityksettömämpi kuin suuressa yrityksessä. Toiminta on hyvin reaktiivista. Pienikin heilahtelu saattaa tuntua. Yrityksen soliditeetti ei kestä suurempaa myrskyä. Pienyrittäjä on usein alisteisessa valta-asemassa suhteessa eri toimijoihin. Lyhyen tähtäimen tulosajattelu on välttämätöntä, koska kehittäminen syö kassaa.

Luovuus on avain selviytymiseen

Erään rakennusalan pienyrittäjän oli määrä rakentaa talo asiakkaalleen saareen. Hän tarvitsi vesikuljetuksen suurelle määrälle rakennusmateriaalia. Treffit oli tehty rantaan vesikuljetusyrityksen kanssa maanantai aamuna klo 8. Vesikuljetusyrittäjä soitti pari minuuttia ennen ja ilmoitti, ettei pääsekään tulemaan. Rakennusyrittäjän oli kuitenkin toimitettava asiakkaalleen antama lupaus. Nyt hän tarvitsi luovuutta ja moniosaamista. Hänpä otti laiturin, johon asensi perämoottorin, lastasi tavarat siihen ja kuljetti itse lastin laiturilla saareen. Hänen kommenttinsa tilanteesta oli, että näin käy kun edes yrittää yhteistyötä. Itse se on selvittävä. Olisikohan hänen kannattanut tehdä PESTE-analyysi, tai ehkä verkostoanalyysi?

Töihin on tultava,vaikka pää kainalossa

Ravintola-alan pienyrittäjä kertoi minulle ilmoittavansa jo työhaastattelussa, että täällä ei sitten tunneta käsitettä sairasloma. Töihin on tultava vaikka pää kainalossa, koska muuten joutuu laittamaan lapun luukulle. Yrittäjän itsensä on joka tapauksessa tultava sairaanakin töihin, joten pelottelut tautien tarttumisesta eivät kosketa pienyrittäjiä käytännössä. Työntekijällä on turvana sosiaalinen verkko työttömyys- ja sairauspäivärahoineen. Yrittäjällä ja hänen perheellään ei ole mitään. Isossa yrityksessä 200:sta työntekijästä voi muutama hyvinkin olla vajaasti töitä tekevä. Pienyrityksessä yksikin sellainen voi kaataa koko yrityksen. Isot yritykset pääsevät heistä eroon erilaisilla työtehtäväjärjestelyillä, ulkoistamisilla ja työvoiman vuokrauksilla ja maksamalla. Vaikka pienyrittäjän kassa antaisikin periksi uuden työntekijän palkkaamisen teoriassa, pienyritys ottaa tällöin suuren taloudellisen riskin. Jos firmalla menee huonosti, voi yrittäjäkin toki sanoa työntekijän irti tuotannollisella tai taloudellisella syyllä, mutta yhdeksään kuukauteen ei saa palkata uutta tilalle.

Yrittäjän työ jatkuvaa muutoksenhallintaa

Kaupan alan pienyrittäjää oli pyydetty analysoimaan omaa ajankäyttöään viikon ajan, josko toimintoja voisi tehostaa. Hän sanoi, että hän tekee noin kolmen ihmisen työt, mitään niistä tehtävistä ei voi jättää tekemättä. Hän on kokenut, tehokas ja nopea. Ajankäytön jakaantumista on hyvin vaikea arvioida, sillä hän tekee yhdeksää asiaa yhtä aikaa, työpäivät ovat silti kymmenen tunnin mittaisia. Työtä ei myöskään voi delegoida, koska yrittäjä on ainoa kokenut asiantuntija ko. organisaatiossa. Suuri osa hänen työstään koskee erityistilanteita, muutoksia. Vaikka jokin tehokkuus-kikka olisikin jäänyt kokeilematta, on siitä kovin pieni hyöty kokonaisuuden kannalta. Eikä se työn määrä jakamalla vähene. Pitäisikö hänen silti osallistua työn organisoinnin ja/tai toiminnan ohjauksen valmennukseen?

Yksin on joskus tehokkaampi

Rakennusalan yrittäjällä oli mahdollisuus kasvattaa liiketoimintaansa, koska kysyntää oli enemmän kuin mitä hän pystyi tarjoamaan. Edellytyksenä olisi tietenkin ollut, että hän rekrytoi avustajia. Hän päätti kokeilla. Lopputuloksenä hän totesi tekevänsä nopeammin itse. Viestintään, väärinkäsitysten välttämiseen ja/tai oikomiseen, perehdyttämiseen, sairas- ym. poissaolojen hallintaan, muutosten viestimiseen menee kohtuuton aika. Kysyin tarkoittaako hän, että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa? Hän vastasi, ettei ehkä niinkään. Kaverissa ei aina välttämättä ole vikaa, vaan heti kun on enemmän kuin yksi, aika menee selittämiseen ja valvontaan sekä virheriski kasvaa. Lisäksi hänen vahvuutensa on rakentaminen ei viestintä ja esimiestyö. Näin se toimii parhain päin ja tuotto on hyvä. Hän rakentaa kokonaisen talon mieluummin yksin. Pitäisikö hänen mennä esimiesvalmennukseen harjoittelemaan vuorovaikutustaitoja?

Käytännössä pienyrittäjä tekee mieluummin itse kaiken, minkä voi. Ulkoistetaan niin vähän kuin mahdollista, koska rekrytointi ja ulkoistus on kallista ja yrittäjän oma aika on ilmaista. Tilinpidon tekee veljenvaimon sisko viinipulloa vastaan. Sitä paitsi yrittäjää kiinnostaa oikeastaan vain verosuunnittelu. Joten hienot opit ydintoimintoihin keskittymisestä ja talousraportoinnista pikemminkin ärsyttää kuin auttaa. On edullisempaa opetella itse. ”Moniosaaminen” onkin yrittäjän arvokkain varallisuuserä.

Johtamisvalmennus - itsepuolustuskurssi

Koulutusohjelmien aiheet saattavat olla strategista johtamista, toimintaympäristöanalyysiä, pitkän tähtäimen suunnittelua, toiminnan ohjausta, projektinjohtoa, työn organisointia jne. Nämä käsitteet voisi pienyrittäjien kohdalla unohtaa. Keskityttäisiin erilaisten päivittäisongelmien ratkaisemisen helpottamiseen. Itse asiassa kysymys ei olisi varsinaisesta johtamiskoulutuksesta lainkaan. Tulevaisuuden pohtimisen sijaan, voitaisiin opettaa miten muutostekijöitä, aikaisia varoitusmerkkejä oppisi havainnoimaan. Miten puolustautua mahdollisimman nopeasti? Miten varmistaa jatkuva oppiminen. Myynti- ja markkinointikikat, kassanhallinta, verosuunnittelu lienevät ne kaikista tärkeimmät asiat. Yhteinen ongelma pienyrittäjille lienee henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja paikallaolo. Virherekrytointi voi olla kohtalokas, joten rekrytoinnin erityiskysymykset ja henkilöstöjuridiikan neuvot yrittäjän näkökulmasta olisivat elintärkeitä.

Jos pienyrittäjää kiinnostaa yrityksen kasvattaminen tai hänelle tarjotaan yrittäjyyttä ketjun suuremmassa yksikössä, silloin vasta varsinainen johtamiskoulutus on ajankohtainen. Joten veikkaisin kysyntää löytyvän valmennusohjelmalle teemalla ”Pienyrittäjän itsepuolustuskurssi” ikään kuin Sudenpentujen Käsikirjan malliin. Ja mitä mainitsemaani lehden lööppiin tulee; minusta pienyrittäjät ovat Suomessa nimenomaan yli-ihmisiä. Vaikka yrittäjyydessä on paljon hyviä puolia, ansaitsevat arvostukseni ja haluaisin siihen kannustaa (tästä kirjoittanen myöhemmin), en sentään voi ihmetellä, jos joku ei uskalla siihen ryhtyä.

Kolme sääntöä työnteosta:
(1) Etsi sekasotkusta perusasiat.
(2) Saata ristiriidat sopusointuun.
(3) Vaikeuksissa piilee mahdollisuus.


                               -Albert Einstein

 

Keywords: yrittäjyys, entrepreneurship, strateginen johtaminen, strategic management, management doctrines, luovuus, creativity,


Leave a comment


Name:*

Website address:

E-mail address:

Notify me about comments made to this blog post