Agile Directing - Johda ketterästi

Gaining success by manipulating your own mind - Oman mielen manipuloinnilla menestykseen

Share |

Monday 10/20/14 time 11:04 AM


English summary

”Yhdeksänvuotias tyttö herää isoäitinsä kanssa ja näkee taloon tunkeutuneen miehen pitelevän mailaa lyöntiasennossa. Mummo ei hätäänny, vaan sanoo miehelle rauhallisesti, että mies on tullut oikeaan paikkaan ja on tervetullut. Mummo toteaa, että ulkona on erittäin huono ilma, mies näyttää märältä ja nälkäiseltä. Hän tarjoutuu laittamaan syötävää, hakemaan miehelle kuivat vaatteet ja antamaan hänelle lämpimän nukkumispaikan. Mies rauhoittuu, syö, jää nukkumaan ja on aamulla hävinnyt. Hetken kuluttua saapuu poliisi, jonka koira on jäljittänyt miehen. Ilmeni, että mies on vankilasta karannut psykopaattimurhaaja, joka oli tappanut perheen naapurustossa."

IMD:n professori ja entinen panttivankineuvottelija

Mummo oli toisin sanoen onnistunut luomaan sellaisen tunnesiteen, ettei mies pystynyt tappamaan heitä. (Tai sitten mummo osasi täyttää tarpeet ja ei siksi viitsinyt tappaa...) Joka tapauksessa tämä voi toimia, tai sitten ei.

Toisaalta, usein ajatuskin omaan mieleemme puuttumisesta tuntuu epämiellyttävältä. Meihin vaikutetaan silti koko ajan ulkoapäin, ja valitettavasti osa vaikutusyrityksistä on epäasiallisia. Manipuloimme myös itse omaa mieltämme aina edes ymmärtämättä sitä. Toisaalta pystymme ohjaamaan jotain vasta, kun ensin opettelemme tuntemaan sen. (mm. Åhman 2012)

Ihminen voi olla itse vastuussa onnellisuudestaan

Helsingin sanomien kirjoituksessa viitattiin brittiläisen onnellisuustutkijan Nic Marksin tutkimukseen, jossa hän pohtii, jos esimies on pölvästi ja organisaatio tehoton, pystyykö yksittäinen työntekijä innostamaan itseään? Marksin mielestä pystyy. Vaikka organisaation ylin johto ei olisikaan innostunut, organisaation yksiköt tai tiimit voivat kehittää toimintaansa innostavammaksi.

"Mahdottomassakin tilanteessa pitää itse ottaa vastuu onnellisuudestaan. Aina voi tehdä jotain"

Teoriassa on 10 syytä innostua töissä:

    1.   Aikaansaamisen tunne ja ylpeys saavutuksista
    2.   Hyvä johtaminen
    3.   Hyvät suhteet työtovereihin
    4.   Autonomia ja hallinnan tunne
    5.   Arvostava ilmapiiri
    6.   Työn merkityksellisyys
    7.   Työn ja muun elämän tasapaino
    8.   Mahdollisuus käyttää vahvuuksiaan
    9.   Uusien taitojen oppiminen
    10. Oikeudenmukainen palkitseminen

    Lista edellyttää siis, että johtamisella ohjataan ja tuetaan innostuneisuutta. Marksin tutkimuksen mukaan johtamisen laatu on siten joka tapauksessa tärkeimpiä työstä innostumiseen vaikuttavia asioita.

    Marks on viimeisimmässä projektissaan Happiness at work- tutkimuksessa todennut, että suomalaisten työntekijöiden keskimääräinen innostusluku on 5,0 kun maksimi on 7. Luku on merkittävästi suurempi kuin brittien tai amerikkalaisten. Hyvin innostuneiden joukko, 11 %, ei ole erityisen suuri. Kohtuullisen innostuneita on yli 3/4.

    Lisäksi vain 20 % suomalaisista kokee työskentelevänsä hyvin johdetussa organisaatiossa. 1/3 mielestä johtaminen on huonoa. Huippuarvosanoja saavat usein pienet yritykset. Kehnoimmin pärjäävät yleensä suuryritykset.

    Olen muutaman kerran kysynyt johtamisvalmennuksissa valmennettaviltani, onko mahdollista olla innostunut työstä, jos yrityksen johto on mäntti ja ehkä vielä osa työkavereistakin? Lähes kaikki vastasivat, että voi.  Perusteluina he esittivät mm.

    • oppiminen: oman osaamisen kasvattaminen omia tulevia tavoitteita varten
    • asiakaspalvelu: asiakkailta saa onnistumisen kokemuksen
    • palkka: jos on asuntovelkaa, niin tilanteen sietämisen kynnys laskee kummasti

    Eri asia on, kuinka pysyvää innostus voi olla. Lisäksi uskon valaminen voi tällöin jäädä haasteellisissa tilanteissa omille harteille.

    Oman mielen manipulointi

    Omaa mieltä voi siis manipuloida. Tosin, jos se kovasti perustuu valheeseen, niin se ei välttämättä ole kestävää. Joskus saattaa kuitenkin olla tarpeellista valaa uskoa omaan onnistumiseen. Ja mikäli resurssit näyttävät pahasti vajailta, vaikka sitten valheen keinoin. On sillä kumma teho. Loppukevennyksenä kerron esimerkin, miten omaa mieltä voi aivopestä johtaen menestykseen, vaikka jälkeenpäin analysoituna tilanne oli aika mahdoton.

    Olin Singaporen kentän loungessa muun tutkijaporukan kanssa odottamassa koneen vaihtoa Sydneyhin. Minun koneeni lähti aiemmin kuin muiden. Hyödynsin harvinaislaatuisen tilanteen eli muiden tutkijoiden osaamisen ja aivokapasiteetin ja kävimme minun tutkimusongelmaani ja presentaatiota läpi. Seisoin jo, olin lähdössä portille, kun muutamat vielä selittävät ”odota vielä, oletko huomioinut sen ja sen asian…” jne.

    Kun vihdoin saavuin ensimmäisen monitorin kohdalle, siinä luki ”last call” ja vieressä kyltti, että portille kävely kestää 20 minuuttia! Voi sitä säksätystä, minkä sisäinen supercontrollerini aloitti: …et sitten voinut lähteä ajoissaetkö jo ole riittävästi matkustanutihan kun et tietäisi, että portti pitää tarkistaasiinähän kaivat kuvettas uuteen lippuunja ne koneethan oli täynnäMalesia Airlines on ainoa mihin mahtuu ja sulla on lentopelkomee siihen vaan sitten… Ja niin poispäin.  

    Tunsin kuinka voimat alkoivat valua aivan tyhjiin ja ahdistus sen kuin kasvoi. Ja samalla monitoriin oli ilmestynyt punainen teksti ”gate is closing”.

    Sitten. Yhtäkkiä. Jokin napsahti päässäni. Se oli ajatus 'en hyväksy tätä' ja sen perään hieman rahvaan uhmakkaasti  'v…tu mähän ehdin tohon koneeseen'. Uskottelin itselleni, että olenhan aina ollut todella nopea juoksija ja kuntokin on varmasti hyvä. No ei ole, mutta manipuloin itseni uskomaan että näin olisi muka edelleen.  

    Tästä seurasi, että laitoin aivan liian lyhythihnaisen laukun kaulani ympäri, jotta sain kädet vapaiksi ja pinkaisin vauhtiin.

    Ihan kuin olisin saanut yhden ylimääräisen adrenaliinipatruunan jostain aivan tyhjästä. Mistä ihmeestä ne voimat tuli? Vaikkakin ihan pian mietin että missä kaikki liukumatot ovat? Silloin välähti mielessä jälleen epäusko: ”ei vauhtimattoja?”. Kuuma ahdistuksen aalto palasi, ja voimat meinasi taas ehtyä: ”en mitenkään voi ehtiä…”.

    Piti nopeasti koota pää: ”olen hyvä, onnistun, en tarvitse mattoja, vaan lisään vauhtia”. Kohta näin jo itseni jopa loikkaamassa irrotetusta tuubista rullaavaan koneeseen. Tässä vaiheessa olin nimittäin jo onnistunut aivopesemään itseni uskomaan, että ainakin edellisessä elämässäni olin vähintään yhtä pätevä kuin Lara Croft.

     

    Jotenkin käsittämättömästi pystyin ilmeisesti ravistelemaan reisiäni samalla kun juoksin, kun eivät menneet maitohapoille? Tai menivätköhän sittenkin, sillä kun olin portin kohdalla en osannut pysäyttää itseäni. Portilla virkailija viittoi vihaisen näköisenä, että vauhdilla tänne nyt, kun arvasi että yritän tähdätä kyseiseen porttiin, juoksuni kun liukui näyttävästi liian pitkäksi.

    Näytin varmaan todella pelottavalta, kun en tietenkään ollut ehtinyt kiinnittää hiuksiani. Hiuspehkoni oli muotoutunut, vanha hiuslakka päässä, 90 - 125 asteen kulmaan ja näytin ihka oikealta peikolta. Joten eikun turvatarkastukseen.

    Havaitsivat jotain epäilyttävää Maija Poppanen - kassistani, josta ei yleensä löydy mitään jalkalamppua pienempää. Alkoivat kaivaa ihan pieteetillä. Vaan eivät löytäneet hekään. Tivasivat että minulla on selvästi siellä jotain sopimatonta. Sanoin, etten voi mitenkään tietää saati löytää ja etten ole sinne lisännyt mitään Helsinki Suomi - Finland turvatarkastuksen jälkeen. Luovuttivat, kiire.  

    Naama punaisena, hikisenä, hengästyneenä, jalat spagettia sekä tuoreen kirkas fritsu kaulassa (laukun nahkahihnoista) sain vihdoin hivuttauduttua koneen perälle ikkunan viereen. Huokaisin, että läheltä piti, mutta sitähän ei lasketa!

    Päätin, että tämän jälkeen en kyllä jaksa enää pelätä koneen nousua, kuten yleensä. Siispä huikkasin "hòla" espanjalaisille vierustovereilleni, sidoin turvavyöllä itseni erittäin tiukasti kiinni penkkiin, asetin eyeshadet silmille, kuulokkeet korville ja rauhoittavaa musiikkia. Ulkoistin lopulta itseni virtuaalisesti kokonaan tilanteesta. Knopfler ja Clark ne osaavat rauhoittaa ja nukuttaa.

    Näin onnellisesti voi siis käydä toivottomassakin tilanteessa. Vaikka kyllä täytyy sanoa, että on tämä villiä tämä tieteen tekeminen! Ja minulla kun ei koskaan pitänyt olla kiire :-D

    P.S. Kyllä, edellisen suomenkielisen kirjoitukseni kuva-arvoituksen oikea vastaus on Sydney. Sen verta laaduton oli kuva, etten keksinyt sille muutakaan käyttöä :-D.

    Keywords: Nic Marks, manipulointi, manupulation, onnellisuus, enthusiasm, happiness, Kohlrieser, johtaminen, aivopesu, Åhman,


    Leave a comment


    Name:*

    Website address:

    E-mail address:

    Notify me about comments made to this blog post