Agile Directing - Johda ketterästi

Täydellinen on hyvän vihollinen - Perfect is the enemy of good

Share |

Friday 3/27/15 time 7:50 AM


Pidätkö enemmän täydellisyydestä vai epätäydellisyydestä? Täydellinen strategia, täydellinen loma, täydellinen työ, täydellinen koti jne. Useimmat ihmiset pitävät epätäydellisyydestä muun muassa siksi, koska siihen on helpompi samaistua. Yritystoiminnan kannalta merkityksellistä on se, että ihmiset eivät tosiasiassa ole valmiita maksamaan täydellisyydestä. Joten miksi tavoitella sitä? Ja toisaalta miksi hyvä ei joillekin kertakaikkisesti vain riitä?

"Jos et koskaan tee kirjoitusvirhettä, kirjoitat liian hitaasti"

Täydellinen strategia

Strategian valinnassa kenties yksi vahingollisimmista kompastuskivistä on se, että valitaan yleisesti todettu ”täydellinen” strategia ilman että on arvioitu, soveltuuko strategia kyseiseen organisaatioon. Toisin sanoen unohdetaan arvioida asia tapauskohtaisesti. Vaikka tämä riski tiedostettaisiinkin, kun jossain businessoppaassa on asia ymmärretty kertoa, silti kuvitellaan, että meidänkin organisaation ydinosaaminen vastaa vertailukohteen ydinosaamista. Ei yhtään auta, että internet on pullollaan mainoksia ja lupauksia ”10 askelta täydelliseen strategiaan”-tyyppisiä taikoja.

Ylipäänsä Best Practice-ajattelu on mielestäni hieman pelottavaa. Olen käytännössä nähnyt mitä se usein tarkoittaa. Eli tiputetaan sama ”täydellinen malli” ympäri konsernin yksiköitä. Tämä mallihan ei tietenkään toimi edes kohtuullisen hyvin muualla kuin siinä yhdessä yksikössä, missä se oli luotu. Sitten tätä nimitetään "konseptoinniksi” ja ”ketjujohtamiseksi”, jotka sinänsä termeinä ovat asiallisia ja tärkeitä. Niihin vain saatetaan sisällyttää toimenpiteitä, jotka ovat pikemminkin arvoa tuhoavia kuin lisääviä - monestakin eri näkökulmasta tarkasteltuna.

Hyvän tunneälyn omaavat ihmiset eivät aseta täydellisyyttä tavoitteeksi

Voisi olla hyödyllistä käsittää, että täydellisyys ei ole saavutettavissa. Tai riippuu tietenkin siitä, miten täydellisyys määritellään. Kannattaisikin pohtia, mikä on täydellisin mahdollinen taso, joka on saavutettavissa kohtuullisella panostuksella? Tällöin voitaisiin kenties välttyä lipsumasta kumpaakaan ääripäähän.

Täydellisyyden tavoittelu saattaa liittyä epävarmuuteen. Tarpeeseen tehdä varmistuksen varmistuksia. Usein häpeän tunne on taustalla ja siksi pelätään epäonnistumista. Toisaalta konkreettinen potkujen pelko saattaa vaikuttaa asiaan. Tai ammatillinen ambitio ”haluan olla paras siinä mitä teen”. Itselläni oli taannoin vaikeuksia oppia pois täydellisen suorituksen tavoittelemisesta. Lopulta ymmärsin, että kysymyksessä on täysin minun oman pääni sisäinen helvetti. Kukaan ei sitä minulta odota, eivätkä myöskään ole siitä minulle valmiita maksamaan.

Travis Bradberry, Ph.D. on kirjoittanut kirjan Emotional Intelligence 2.0. Bradberry selittää, miksi toiset ihmiset kestävät epäonnistumisen paremmin. Neuvot ovat aika itsestäänselvät, mutta aah niin vaikeat käytännössä. Hyvän tunneälyn omaavat ihmiset eivät aseta täydellisyyttä edes tavoitteeksi mm. seuraavista syistä:

  • Ihminen on luonteeltaan erehtyväinen
  • Jos täydellisyys on tavoitteena, ihminen jää aina kalvavan epäonnistumisen tunteen valtaan, joka aiheuttaa halun luovuttaa tai vähentää panostusta.
  • Päädymme käyttämään aikamme surkutteluun siitä missä epäonnistuimme ja mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla sen sijaan että menisimme eteenpäin tuntien innostusta siitä, mitä saavutimme ja mitä tulemme saavuttamaan tulevaisuudessa.

Lisäksi hyvän tunneälyn omaavat ihmiset antavat itselleen anteeksi. Ahdistava kierre, kun epäonnistuu kontrolloimaan itseään, josta seuraa intensiivinen tunne itseinhosta ja vastenmielisyydestä on yleistä. Kun tekee kömmähdyksen, on erittäin tärkeää antaa itselleen anteeksi ja siirtyä eteenpäin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi sivuuttaa virheen aikaansaamat tuntemukset. Kunhan vain ei jää rypemään niissä. Kannattaa keskittää huomio siihen, mitä aikoo tehdä parantaakseen itseään ja toimintaansa jatkossa.

Epäonnistuminen saattaa jäytää itseluottamusta ja vaikeuttaa samalla uskoa siihen, että voi saavuttaa paremman tuloksen tulevaisuudessa. Suurimman osan ajasta virheen pelko estää riskienottamista sekä tavoittelemasta asioita, jotka eivät ole helppoja.

Menestys piilee kyvyssä kohdata epäonnistuminen

”Ilman virheitä esitys on lattea” sanoi Kassu Halonen Tähdet Tähdet ohjelmassa. Ristiriita muodostuu kuitenkin siitä, että ihmiset yhtäältä pitävät epätäydellisyydestä, mutta ovat toisaalta yllättävän anteeksiantamattomia, jos tapahtuu ”virhe”, joka kohdistuu heihin.  Usein aletaan etsimään syyllistä. Syyllistäminen taasen estää oppimisen. Ja ennen kaikkea vie huomion pois oleellisesta, kuten Tuntemattomassa Sotilaassa Hietanen toteaa konekivääriampuja Lahtisen kuoltua:

"En mää täsä syylissii kaippa yhtikäs. Konekiväärii ja Lahtist mää kaipasi."

Hyvän tunneälyn omaavat ihmiset tietävät, että menestys piilee heidän kyvyssään nousta kohtaamaan epäonnistuminen. Kaikki, minkä kokee tavoittelemisen arvoiseksi edellyttää riskienottamista. Siksi ei pitäisi sallia epäonnistumisen pysäyttää uskoa kykyyn onnistua.

Muun muassa amerikkalainen rekrytointitapa keskittääkin huomion aiempiin epäonnistumisiin ja virheisiin. Sen sijaan että etsittäisiin sliipattuja menestyjiä, peräänkuulutetaan henkilöitä, jotka ovat tehneet virheitä. Eli kokemusta epäonnistumisesta ja kaikesta siitä, mikä siihen liittyy sekä miten on selvinnyt tilanteesta.

 Täydellisin mahdollinen varhaiskeväinen chillaustaso saavutettuna kohtuullisella panostuksella (= osa kaislakasoista jäi silleensä...)

Omien virheiden muisteleminen ei tosin ole miellyttävää. En voi sille mitään, että kuuma aalto nousee ja naama vääristyy edelleen, kun muistelen jotain tilannetta. Olin uusi Trading Controller riskienhallinnassa ja olin saanut edeltäjältäni perintönä massiivisen Excel-hässäkän. Laskin suuren alaskirjaustarpeen. Mielestäni ristiinlaskin lopputuloksen useaan kertaan ja asia oli jopa loogisesti selitettävissä. Seuraavana päivänä olisi riskienhallintakomitean kokous, johon kuului konsernin ylin johto. Lähdin kotiin, mutta jokin selittämätön tunne kalvoi. Mietin asiaa koko illan ja ilmeisesti unessani, sillä heräsin erittäin aikaisin ja lähdin jo ennen kuutta töihin tutkimaan asiaa lisää. Päätin käydä läpi jokaisen solun ko. failissa ja toimeen ryhdyttyäni jo kohta löysin sen – nimittäin kaavavirheen! Tunne oli todella häijy, kuumotti ilkeästi. Tein uudet raportit. En ennättänyt niitä toimittaa etukäteen ennen esitystäni. Siispä oli astuttava leijonan luolaan aivan toisella esityksellä samalla tietäen, että johto on käyttänyt paljon aikaa miettimällä päänsä puhki korjaavia toimenpiteitä - väärän tiedon perusteella. Asia oli sen verran vakava, että tuskin muuta olivat tehneetkään. Mietin, että helpottaisinko tilannetta, jos vaikka kirjoittaisin irtisanomislomakkeen valmiiksi. Se puoli edes hoituisi mahdollisimman tehokkaasti. Ei. Ei mitään marttyyrivetoja…

Astuin polvet tutisten kokoushuoneeseen ja kävelin johdon eteen. Aloitin lauseella "olen tehnyt virheen". Kävin läpi oikeat numerot. Sanoin, että minun olisi pitänyt tarkistaa faili paremmin. Pahoittelin ja kerroin laittavani kyseisen failin välittömästi kuntoon, kerroin miten ja ilmoitin, ettei vastaavaa enää tule tapahtumaan. Huoneessa oli jäätävän hiljaista. Kukaan ei sanonut mitään, tuijottivat vain minua. Tunsin, kuinka he halusivat ristiinnaulita minut välittömästi siihen videotykin valokeilaan. Lopulta puheenjohtaja, konsernin pääjohtaja, tokaisi lyhyesti että siirtykäämme agendalla seuraavaan kohtaan.

Istuin pääjohtajaa vastapäätä pissa sukassa ja katse käsissäni ja odotin epätoivoisesti kokouksen päättymistä. Sitten tapahtui hauska käänne. Agendalla oli ongelma, josta muodostui kiivas "eipäs-juupas" -väittely pääjohtajan ja vastuullisten johtajien kanssa. Lopulta pääjohtaja huusi muulle johdolle, että miten he eivät kykene myöntämään mokaansa, selittelevät ja vänkäävät vastaan. Ja kuinka minä sen sijaan olin pystynyt kävelemään miehekkäästi (:-D) tämän ryhmän eteen ja myöntänyt tehneeni virheen, ilman että syyllistän muita henkilöitä tai järjestelmiä. Jälleen jäätävä hiljaisuus, sillä erotuksella että helpotuksentunteeni oli sanoinkuvaamaton! 

Ai, mitä opin? Kaksi asiaa: Kun otat vastuun ja osoitat, että opit virheistä, aika paljon saa mokailla. Ja – aina ei kannata matkia ylintä johtoa, vaan sen sijaan muistella mitä isä opetti. ;-)

Tämä samaisen aikakauden kappale tuli mieleeni muistellessani tapahtumaa:

Keywords: strategia, täydellisyys, epäonnistuminen, tunneäly, emotional intelligence, strategy, failure,


Leave a comment


Name:*

Website address:

E-mail address:

Notify me about comments made to this blog post