Agile Directing - Johda ketterästi

Hyvä on, puhutaan seksistä - ja hierarkkisesta johtamisesta

Share |

Sunday 10/25/15 time 2:13 PM


Johtajuushan on jo jonkin aikaa ollut suosittu teema. Valtamedioissa on nostettu esiin jos jotakin tutkimusta johtajuuden huonosta tilasta ja tarpeesta muuttua. Muutosjohtaminen käsitteenä on erityisesti keskiössä. Korostetaan, että hyvän vuorovaikutteisen ihmisten johtamisen avulla yritys saavuttaisi kilpailuetua. Tosin tämähän on ollut jo noin 20 vuoden ajan tieteen puolella tiedossa.

Aiheesta on nykyään vaikea tieteellisessä kontekstissa kirjoittaa, kun pitäisi pystyä esittämään jokin uusi näkökulma siihen, että miksihän pitäisi johtaa toisella tavalla. Se tuntuu välillä hölmöltä, kun vanhojakaan malleja ei ole käytännössä toiminnan tasolla korjattu.  Noh, koetan silti omassa tutkimuksessani sohia hierarkkisen johtamisen pulmallisuutta, josko siitä vielä löytyisi jokin ylevä uusi oivallus.

Nyt ollaan lisäksi julkisissa keskusteluissa alettu tuulettamaan seksistä ihan toden teolla. Tai siis seksittömyydestä. Suomalaiset kun eivät kuulemma harrasta seksiä tarpeeksi.  Tätä asiaa en tosiaan tutki, mutta tulipa vaan mieleeni, että mitenkähän nämä trendiaiheet, huono johtaminen ja seksin puute, voisivat liittyä toisiinsa?

Seksittömyyden ”taianomainen” kaava

Elikkäs suomalaisten rakastelukertojen määrä on nyt romahtanut (mm. Finsex-tutkimukset). Seksistä ja seksittömyyden syistä puhuu mm. psykoterapeutti Maaret Kallio.  Asiasta keskusteltiin myös Maria Hintikka Live’ssä. Keskustelijat nostivat ensisijaiseksi seksin pilaajaksi lapset. Ohjelmassa lanseerattiin 6 viikkoa kestävä vanhempien seksikoulu.

Pornon käytön määrä on muuten sen sijaan lisääntynyt. Netin amatöörien kotiporno on erityisesti lisääntynyt ja saanut kaupallisen nettipornon aisoihin. Ei ole enää kaupallisesti kannattavaa tuottaa nettipornoa.

Mutta se sovinnainen seksittömyysprosessin kulku, josta ei sovi poiketa, koska kaikki muu tuomitaan moraalittomana tai uhkaavana, menee näin:

Ensin valitaan siippa suurin piirtein samasta sosiaaliluokasta, mennään kihloihin, sitten naimisiin, jonka jälkeen rakennetaan talo ”Klaukkalaan”, tehdään lapsia – ja siihen loppuu seksi.  Ostetaan kuitenkin vielä se kesämökki, jonka jälkeen löydetään uusi siippa, erotaan, myydään talo, mennään uudelleen naimisiin, rakennetaan uusi talo ”Nummelaan”, jonne tuodaan lapset ex-suhteista - ja siihen loppuu sitten ihan taatusti seksi. Tehdään tasapainon vuoksi kuitenkin vielä yksi yhteinen lapsi, jolla naulataan se viimeinen naula seksin euforiseen arkkuun.

Spiraalia saatetaan toistaa vielä muutama kierros, ellei ole sattunut oivaltamaan, ettei se pelkästään vaihtamalla parane.

Erityisen mielenkiintoisen tästä prosessista tekee kuitenkin se, että samalla joka kerta toivotaan ensisijaisesti hyvää parisuhdetta!

Olen aiemminkin maininnut että minä käytän tutkimuksessani Rihmaston metaforaa (Deleuze & Guattari) kuvaamaan ei-hierakkista organisaatiota. Huomasin, että ko. metafora soveltuu erinomaisesti myös yllä mainitun seksittömyyskaavan analysoimiseen. Tosin eräs professori hieman avitti tulkitsemaan. Perinteisessä hierarkkisessa puurakenteessa vaikuttaa sopimukset ja suvut (Dallas/Dynastia). Rihmastossa soi Juice Leskisen laulu "onko väliä sen mä minne menen yöksi, sain ammatiksi rakkauden, mutta en tee sitä työksi".

Eli vaikka  ihmissuhteen tasolla rihmasto perustuu äärettömään ystävyyteen ja luottamukseen, rihmastossa vallitsee myös pikasuhteet. Ollaan yhdessä niin kauan kuin suhteesta löytyy seikkaluja ja romantiikkaa.

En nyt ehkä koe, että pikasuhteet olisivat jotain mistä itse olisin kiinnostunut. Jää paitsi pinnalliseksi, myös kehittyminen ontuu, kun saattaa johtaa liian helppoon luovuttamiseen. Tässä kohtaa lienee kuitenkin syytä huomauttaa, etten todellakaan hallitse kyseisiä ajattelijoita täydellisesti. Kenties heillä on jokin suuri oivallus, joka minulta on jäänyt ymmärtämättä.  

Joka tapauksessa, vaikka yhteiskunta on pyrkinyt rajoittamaan ihmisten seksuaalista käyttäytymistä, se mikä aiemmin on ollut kiellettyä tai pidetty tuomittavana, on jo paljon muuttunut ja tulee vielä muuttumaan.

Mutta mitenkähän tämä nyt liittyy johtamiseen? Lupasin miettiä jonkinmoisen linkin….

Hierarkiattomuus - utopia vai dystopia?

Sanotaan, että kaikkien rikosten ja sotien takana on seksi. Oikeastaan voitaneen sanoa, että kaiken takana on seksi. Tällainen näkemys toistuu niin arkipäivän kliseissä kuin akateemisissa teorioissa. 

Erityiesti seksuaalisuus ja valta liittyvät kiinteästi toisiinsa (esim. Foucault: History of Sexuality, Power and Sex: Interview with Michael Foucault, Brickell: Sexuality and dimensions of power).

Seksuaalisuus liittyy laajalla alueella koko yhteiskuntaan. Yhteiskunnallisen hierarkian ylimpänä on kuitenkin vielä edelleen naimisissa oleva heteropari.

Organisaatioissa hierarkiattomuuden puolesta puhuu moni seikka. Professorit Guy Huy ja Timo Vuori ovat tehneet tutkimuksen, johon haastateltiin 80 entistä Nokian työntekijää. Distributed Attention and Shared Emotions in the Innovation Process: How Nokia Lost the Smartphone Battle. Tutkimuksen mukaan yhtiön ylimmän ja keskijohdon välillä jäyti pelon kulttuuri. Keskijohto ei uskaltanut välittää todellista tietoa ylimmälle johdolle, jolloin ylin johto käytännössä teki päätöksiä asioista, joista ei tiennyt riittävästi.

Mikähän tilanne mahtaa muuten olla Nokialla tällä hetkellä? Tokkopa ne lukuisat hierarkkiset "layer'it" ovat mihinkään kadonneet. Ja tuskinpa siellä kukaan uskaltaa vieläkään mitään kertoa, kun Alcatel-Lucentin fuusio häämöttää parin kuukkauden päässä. Mutta multikansallisten yritysten ongelmahan on juurikin organisaation salmiakki-malli, jossa lihava keskikohta kuvaa muutamaa keskijohdon porrasta.

  

Huutavaksi despootiksi tämäkin henkilö nimitetty, mutta ilmeiselvästi virstan verran viisaampi tapaus.

Ylinjohto valitettavan tyypillisesti mielellään rekrytoi keskijohtoon Mr. Nice Guy tyyppejä, jotka eivät kiukuttele, valita eivätkä tuo ikäviä uutisia. On tiedetty jo ties kuinka kauan, että tieto ei kulje asiakasrajapinnasta ja kaupanlattialta ylimmälle johdolle ollenkaan tai kulkee vääristyneenä. Syykin on ollut selvillä jo ajat sitten (esim. Beer & Nohria, 2000): "Tieto ei kulje alhaalta ylös organisaatioissa, joita johdetaan ylhäältä alas".

Lisäksi keskijohdon vallanpuute arkijohtamisessa on havaittu ja koettu ongelmalliseksi jo aikaa sitten. Tai ainakin jo vuonna 1986 (esim. Teulings: Managerial Labour Processes in Organised Capitalism: The Power of Corporate Management and the Powerlessness of the Manager.  

Nyt tietenkin odotat, että läväytän jonkin helpon ratkaisun kuten esimerkiksi, jos ylin johto harrastaisi seksiä riittävästi, niin eivät olisi niin pelottavia ja vallanhaluisia, ja heille uskallettaisiin puhua kuten normaaleille ihmisille. Ei, sellaista en uskalla luvata. Kaikki edellä mainitut seikat viittaavat kuitenkin vahvasti hierarkkisuuden pulmallisuuteen.

Huomionarvoista on hollantilaisen sosiobiologin Van der Dennen näkemys, että vallassa olevat miehet ”ottavat mitä haluavat”. Heillä on yliaktiivinen libido verrattuna ”normaaliin” mieheen, mutta he myös ovat halukkaita pelaamaan uhkapelia sillä, että he voivat harrastaa seksuaalisia aktiviteettejä siellä missä haluavat. Valta kiihottaa sukuviettiä, mutta valtapelissä seksi on kuitenkin vain osa peliä. 

Van der Dennen muistuttaa, että vallassa oleva mies on kautta aikojen arvostanut naiskauneutta ja viehättävyyttä. Ja naiset ovat perinteisesti viehtyneet menestyneihin, kuuluisiin ja varakkaisiin miehiin. Valta ei siis korreloi ainoastaan hierarkioiden kanssa, vaan myös varakkuuden, kuuluisuuden ja menestyksen kanssa.

Hierarkiattomuuden puolesta puhuu lisäksi se, että Van der Dennen mukaan näillä miehillä ei ole lähtötilanteessa yliaktiivinen libido vaan se kehittyy aseman myötä.

Kuitenkin esimerkiksi työterveyslaitoksen tutkija Liisa Moilanen korostaa, että toisiinsa työpaikalla rakastuvat kollegat ovat usein työpaikan valtahierarkiassa samalla tasolla. Pomoihin rakastuu harva. Ainakin osittain hierarkkinen barrikadi liittyy ajatteluun yhteiskunnan eriytymisestä sosiaaliluokkien ja ammattien mukaan. Työntekijät ystävystyvät keskenään, ja johtajat keskenään.

Tutkimusten mukaan liki puolet suomalaisista on jossain työuran vaiheessa rakastunut työkaveriinsa. Rakastuneiden työteho kasvaa, mutta romanssi herättää muissa useimmiten kielteisiä tunteita.

Ilmeisesti tosiaan hyväksyttävää on vain esittämäni seksittömyyden kaava. Tosin minullakin on välillä vaikeuksia ymmärtää työpaikkaromanssien suurta suosiota, koska itselläni ei ole ollut yhden ainutta. Toisaalta, ilmiön yleisyyttä kuvannee kai aika hyvin sekin, ettei kukaan meinaa sitä uskoa. :-O

Mutta mitenkäs sitten, kun kohtuullisen iso nippu johtajia valahtaa alas samalle temmellyskentälle muiden työntekijöiden kanssa? Eikö tällöin riskinä ole, että alkaa tapahtumaan liikaa rakastumisia (entisten) johtajien ja työntekijöiden välillä.  Hierarkiaa barrikaadina kun ei enää ole. Ja hei tiedetäänhän se. Kun ollaan paljon tekemisissä, niin rakastuminen on aina riski.

Toisin sanoen esitetyn perusteella työpaikkaromanssit nousisivat eksponentiaaliseen kasvuun. Tämä tavallaan vahvistaisi suhteiden rihmastoitumista, koska nämä suhteethan eivät välttämättä ole kovin kestäviä.

Mutta, mutta. Keskusteluja käydään myös siitä, että voisiko seksuaalisuuden mukana pitäminen olla voimavara? Kyllä varmasti monessakin mielessä. Ihan ensimmäisenä tuli mieleeni Jussi Vähämäen erinomainen esipuhe kirjassa Haastatteluja (Deleuze & Guattari).  

Vähämäki tulkitsee Deleuze’n ajatuksia, kun hän Michel Foucault’a ja tämän Seksuaalisuuden historiaa kommentoidessaan sanoo, että haluaa käyttää mieluummin käsitettä ”halu” kuin ”nautinto”, koska nautinto on jotain, mikä sulkeutuu itseensä, kun taas halu on ääretöntä, rajatonta (vrt. tantraseksi). Hän kuvaa, kuinka nautinto katkaisee halun äärettömyyden, sen kyvyn tuottaa maailmoja, mikä tekee siitä vallankumouksellisen. ”Halu on halu tuottaa maailma, ei mitään vähempää. Se on vallankumouksellisen proletariaatin kärsimättömyyttä. We want the world, and we want it… NOW. “

Tämä ajatushan nyt voitaisiin tosiaan nähdä voimavarana.

Ratkaisu: Hankitaan sälekaihtimet kotiin

Kevennyksenä tuli mieleen, että minä kun harrastan sisustamista, niin olen pistänyt merkille aivan uskomattoman ilmiön. Asiakkaat haluavat aina, että asunnossa on sälekaihtimet. Silloin asunto on ikään kuin moderni. Itse en niistä erityisemmin välitä. Itse asiassa ahdistaa olla asunnossa, jossa kaihtimia pidetään systemaattisesti alhaalla. Mielestäni ikkunat ovat sitä varten, että niistä näkee ulos ja valoa virtaa sisään. Siksi pidän ikkunoista, jotka yltävät lattiasta kattoon, ilman kaihtimia.

Hintikka livessä muistutettiin Top Gun-elokuvan sälekaihdin kohtauksesta. Aloin pohtimaan, että ehkäpä kaihtimet ovat sittenkin eroottinen sisustuselementti? Niihin totta tosiaan aika usein liitetään erotiikka. Tosin ko. ohjelmassa Top Gun kohtauksesta oli tehty sen irvikuva, kun siinä demonstroitiin kuinka lapsi pilaa erotiikan: sälekaihtimien välistä tulevan valon kajossa kahden välinen eroottinen kohtaaminen keskeytyy ensin valitukseen, uusi yritys, uusi valitus, vielä uusi yritys, jonka jälkeen napero pärähtää suoraan huutoon: …Byäääh…. !!

No ei nyt mietitä sitä. Sen sijaan muistelin kaikkia niitä lukuisia muita kappaleita ja elokuvia, joissa sälekaihtimet liitetään eroottiseen kohtaukseen. (Paitsi Delilah’issa varjot liittyivät yhteen kaihdinta vasten… ja loppu oli hyvin hyvin onneton.) Päätin siis, että laitetaan sitten ne kaihtimet mukisematta kaikkiin asuntoihin, joita sisustan.

Otetaan tämän päätöksen kunniaksi nostalginen otos - hierarkian barrikadin ylittävästä - finanssipomosta ja taidegalleristista. Tämä on ehdottomasti minun ’lempisälekaihdinkohtaus’. Suhde kesti rihmastomaisesti vain yhdeksän ja puoli viikkoa.

Keywords: seksi, hierarkiat, valta, seksittömyys, rihmasto, johtaminen


Leave a comment


Name:*

Website address:

E-mail address:

Notify me about comments made to this blog post