Agile Directing - Johda ketterästi

"Saiturin joulu" - moderni versio

Share |

Friday 12/25/15 time 11:32 AM


Sain taannoin raivoa tihkuvan sähköpostiviestin ns. huippuasiantuntijalta, joka väitti minun varastaneen hänen koulutusmateriaalinsa, jonka hän oli suurella työllä ja vaivalla koonnut. Lisäksi hän arvotti materiaalin hinnaksi infernaalisen summan.

Vaikka em. tapaus osoittautui lopulta väärinkäsitykseksi, se sai minut jälleen kerran pohtimaan esim. juuri kouluttamisen liiketoimintamallia ja ylipäänsä tiedon vapaata liikkuvuutta. Tosiasiassahan monet imitoivat ja kopioivat lisääntyvässä määrin, sanoi kuka mitä hyvänsä. Koska se on helppoa. Kysymys on lähinnä siitä, mikä milloinkin on laillista, mikä ei - ja kuka jää kiinni mistäkin – tulevaisuudessa todennäköisesti yhä harvemmin.

Sähköbit.fi verkkokauppa - Sähkötarvikkeet netistä

Kyseiseen ilmiöön törmäsin jo kymmenen vuotta sitten kun aloitin kouluttamisen. Eräs asiakas oli ammattikorkeakoulu ja huomasin, että sama kurssi oli pidetty edellisenä vuonna. Pyysin (naiivisti) edellisen vuoden materiaalin, jolloin toivottu sisältö on tehokkaasti kommunikoitu tilaajan ja minun välillä ja saan jonkin pohjan, jota työstää eteenpäin. Sekä tietenkin voisin saada hyviä ideoita.  Mutta materiaalipa ei ollut koulutuslaitoksen, vaan olikin kouluttajan, joka ei halua sitä jakaa, koska on sen omin pikku kätösin väkertänyt.

Toiseen ilmiöön törmäsin, kun eräs asiakas osasi päätellä, että minulla on aiheesta hyvä materiaali. Eli minut pyydettiin kouluttamaan erääseen suureen ketjuorganisaatioon vain siksi, jotta he saivat kattavan materiaalini jatkokäyttöön. He kouluttivat itse sitten loput ryhmät hyödyntäen sisältösuunnitelmaani ja materiaaliani.  Siis ilman lupaani, saati että siitä olisi minulle erikseen maksettu. Mutta ah niin tavallista. No höh, siitä vaan!

Koulutusbusineksessä sekä myöhemmin havaitsin että myös tieteellisissä yhteisöissä toteutuu turhan usein se perimmäinen synti ja este kehittymiselle eli tietosaituruus. Syitä voidaan etsiä osittain tekijänoikeuslain sallimisesta, mutta myös siitä että tieto on valtaa (mm. Foucault), ja pelätään valtaposition menettämistä. Ilmiö tulee esille missä organisaatiossa hyvänsä, kun toiminta perustuu asiantuntijuuteen.

Helsingin yliopisto on oikealla tiellä vaatiessaan tekijänoikeuslain uudistamista ja tasavertaisemman tiedonsaannin esteitä raivattavaksi (Haagin julkilausuma). Yliopiston tavoitteena on maailmanlaajuisesti avoin tiede ja tiedonkulku.

Olisiko jo aika räjäyttää säpäleiksi kouluttamisen liiketoimintamalli?

Ymmärrän tietosaituruuden esimerkiksi juuri koulutusbusineksessä sikäli kun busineksen ansaintalogiikka edelleen perustuu materiaaliin, tai materiaalin kokoamiseen ja sen myymiseen. Kouluttaja on huolissaan omasta elinkeinostaan.  Tavallaan mielletään, että toinen kouluttaja tienaa työllä, jonka toinen kouluttaja on tehnyt…? Tämä luutunut asenne tekee kuitenkin koulutusbusineksestä tehottoman ja johtaa siihen, että asiakas maksaa aina vähän turhasta, ja myös laatu on hyvin ailahtelevaa.

Ajattele, että sinun tulee pitää koulutus vaikkapa henkilöstöjohtamisen jostain osa-alueesta, esimerkiksi suorituksen johtamisesta. Olet itse toiminut esimiehenä kauan ja tiedät asiasta paljon, mutta koulutuksen rakentaminen vaatii struktuuria, määritelmiä ja tiedettä taustalle. Haet kirjastosta 10 aiheeseen liittyvää kirjaa ja/tai artikkelia. Teet olennaisimmista käsitteistä ja löydöksistä yhteenvedon.  Kohtuullisen suuritöinen, mutta ei mahdoton urakka. Ajatellaan, että se vie aikaa noin 7 tuntia.

Tiedät, että asiakas ei tätä työtä kokonaan maksa vaan taustalla on oletus, että voit jatkohyödyntää ko. materiaalia, jolloin kustannuksenkin pitäisi allokoitua useamman asiakkaan kesken. Uskot itsekin, että pystyt hyödyntämään dataa jatkossa, joten olet ensi alkuun kohtuullisen motivoitunut touhuun.

Sitten kerron sinulle, että itse asiassa Suomessa kyseisestä aiheesta on viime aikoina luennoinut yhteensä 100 eri kouluttajaa ympäri Suomea. Eli tämän samanmoisen yhteenvedon on tehnyt jokaikinen kouluttaja. Aikaa samaan työhön on käytetty täten yhteensä 700 tuntia, 7 tunnin sijaan. En sanoisi tämän edistävän globaalia tehokkuutta vielä kun laatutaso vaihtelee surkeasta huippuhyvään.

Kyseisen ajan olisi voinut käyttää edelleen kehittämiseen tai jonkin uuden mallin kokeiluun, koulutettavien taustaan tutustumiseen tms. Vähitellen alat ymmärtää oman panoksesi merkityksettömyyden.

Varakkaat saituritko kehityksen esteenä?

Sitä ajattelee helposti, että tiedon jakamisen esteenä olisivat ensisijaisesti ”köyhät” normikouluttajat, joille heidän työstämänsä materiaali on elinkeino. Jos se heiltä viedään, he joutuvat työttömiksi. Mutta tosiasiassa suurimman älämölön nostaa aina joku ”huippuasiantuntija”, jolla on viimeisin knoppitieto, mutta jonka pääbusiness itse asiassa on jossain aivan muualla. Eivät siis kouluta päätyökseen ensinkään.

Pääsemme taas lempiaiheeseeni vallanhalu ja valtasuhteet. Yksi vallan käytön lähdehän on nimenomaan tieto. Tämä tulee erityisen voimakkaasti esille, mitä ekspertimmän tyypin kanssa ollaan tekemisissä. Tosin modernimmat heistäkin ovat jo heränneet siihen tosiasiaan, että maailma on jo muuttunut, ja tiedon banttaus ei kauas kanna. Mutta toiset tykkäävät diivailla ja pitää kovaa mekkalaa itsestään osoittaen sormella heti, jos joku on ”heidän tietoaan” luvatta käyttänyt.

Tekijänoikeuslaki määrittää sen, mistä kuuluu maksaa ja mistä ei tarvitse maksaa. Ja tekijänoikeuslakiinhan nämä saiturit vetoavatkin. Ja tietenkin he ovat oikeassa. Mutta mielestäni se ei nyt tässä olekaan ongelman ydin. Ja miksei muutamaa roposta voisi maksaakin - jos ylipäänsä suostuvat myymään. Mutta kun se hinnoittelu vain ei ole missään mittasuhteissa tiedon kokoamisen arvoon.

Elikkäs yllä olevaa esimerkkiä käyttäen: lainaat ilmaiseksi 10 kirjaa kirjastosta ja muutaman review-tyyppisen artikkelin, joista kenties joudut maksamaan jotain. Mutta niiden yhteenvedosta joutuisitkin pulittamaan 500 - 1.000 euroa. No tietenkin teet työn mieluummin itse. Mutta digitalisaation myötä ajatus tuntuu varsin typerältä: Eikös tuota peruskoontityötä voisi tuottaa robottien toimesta?

Kuva-arvoitus: Jouluaatto vai juhannusaatto...? :-O

Sitä paitsi ’huippuasiantuntija’ ei ole yhtä kuin ’huippumateriaalintekijä’ tai ’huippukouluttaja’. Olen muutaman kerran joutunut käyttämään toisen henkilön materiaalia. Toinen kerta oli juuri tällaisen huippuasiantuntijan materiaali. Taustalla oli äkkiperuutus ja jouduin toimimaan sijaisena. Suostuin sillä ehdolla että saan valmiin materiaalin. Minulla ei ollut tarvittavaa määrää valmiiksi kerättynä, enkä olisi mitenkään ennättänyt pohtia koko sisältökokonaisuutta, saati työstää esitysmateriaalia. Hieman pelkäsin etukäteen laatua juuri siksi, koska tiesin, että nämä huippuasiantuntijat eivät välttämättä ole mestareita materiaalin työstämisessä.

Koko setti osoittautuikin todella huonoksi. Liian ylimalkaista, jotta siitä olisi kenellekään jäänyt hyödyllistä kirjallista tiivistelmää jatkoa varten. Pelkistä avainsanoista slidellä on huonosti kellekään hyötyä jatkossa. Materiaali osoittautui kaiken kaikkiaan riittämättömäksi. Tein suuren työn kauheassa kiireessä, jotta sain ensiksikin itselleni kättäpidempää sekä järkeistettyä ja päivitettyä sisältöä edes vähän. Koulutus oli keskitason arvoinen, joitain viitosiakin kyllä tuli, mutta ne eivät taatusti johtuneet materiaalista.

Toinen kerta, kun jouduin lavalle toisen henkilön työstämän materiaalin kanssa tapahtui vielä lyhyemmällä varoitusajalla. En siis ollut kunnolla ehtinyt edes katsoa materiaalia. En myöskään ollut kouluttanut ko. aiheesta vähään aikaan. Kysymyksessä ei ollut huippuasiantuntijan materiaali vaan huippukouluttajan. Materiaali osoittautui erinomaiseksi, sisälsi jopa harjoitustehtäviä ja niiden vastaukset ja sen perusteella oli helppo toteuttaa koulutus. Palautteet olivat kaikki yli 4 ja pääosin 5:sia.

Siltikin on ymmärrettävä, että materiaali on vain pieni osa itse koulutusta. Toiset kouluttajat eivät edes käytä ”esitysmateriaalia”. Sekin on ihan ok, jos kuitenkin tarjoavat hyödyllisen kirjallisen tiivistelmän jälkikäteen.  Toisaalta monen hyvänkin kouluttajan materiaali saattaa olla huonoa. Mutta hyvä kouluttaja osaa kompensoida huonon materiaalin koulutustaidoillaan itse lähiopetuksessa. He kertovat elävästi ja draamallisesti omia tai muiden kokemuksia, ovat interaktiivisia, saavat osallistujat innostumaan - ja erityisesti jakamaan omia kokemuksiaan.

Arvopohjaa uudelle kouluttamisen liiketoimintamallille

Liiketaloustieteen professori Alf Rehn kirjoittaa kolumnissaan "Tarjoan mielelläni ilmaisia lounaita" antamisesta ja saamisesta, sekä tietenkin näistä ilmaisista lounaista viitaten professori Adam Grant'iin, joka tutkii mm. menestystä, työmotivaatiota, antamista ja saamista. Rehn viittaa hänen bestseller-kirjaan Give and Take ja laitan vielä linkin varsinaiseen tieteelliseen artikkeliin aiheesta tähän.

Grantin mukaan anteliaisuus ja muiden auttaminen korreloivat muun muassa organisaation menestyksen kanssa. Hän kertoo, miten menestyvät ihmiset ovat usein sellaisia, jotka sen kummemmin miettimättä pyrkivät auttamaan myös muita. Tutkimusten mukaan ylennykset ja palkankorotukset tulevat ihmisille, jotka suosittelevat niitä muille. Myyjät, jotka yrittävät järjestää asiakkailleen mahdollisimman hyvän kaupan, myyvät enemmän kuin muut yms. yms.

Asiakasnäkökulmasta (koulutuksen tilaaja) avoin tiedonjakaminen pitäisi ehdottomasti olla osa uutta kouluttamisen liiketoimintamallia, muodostaen sisältöperustan. Jokainen lisätköön mieleisensä oman "X-tekijän", jahka perusrunko on annettuna.

Lisäisin muutostarpeeksi vielä sellaisen turhuuden, että edelleen me kouluttajat menemme paikan päälle puhumaan samat asiat tuhatta kertaa. Eikö ainakin osaa voisi videoida ja jokainen koulutettava katsoo esimerkiksi 15 minuutin settejä ENNEN kuin tulee koulutukseen? Koulutukseen saavutaan sitten juttelemaan aiheesta, vaihtamaan mielipiteitä ja ennen kaikkea harjoittamaan ongelmanasettelua ja kriittistä ajattelua.

Suomalaisille tämä on ehkä vielä uusi ajatus, ainakin mitä Suomessa vierailevia ulkomaisia luennoitsijoita kuuntelee. Opiskelijat ovat heidän mukaansa hyvin vaitonaisia ja ikään kuin tyhjiä astioita, jotka luennoitsijan tulisi täyttää.

Huomionarvoinen seikka kouluttamisen liiketoiminnan uudistamisessa on myös se, että kouluttajan rooli on muuttunut aikojen saatossa. Kuten hieman tuossa jo viittasin, ei huippuasiantuntijalle välttämättä kannata maksaa huippupalkkioita. Sen onkin jo moni tilaaja ymmärtänyt viime vuosina. Kouluttajan rooli keskittyy yhä enemmän fasilitoimiseen, coachaamiseen, mentorointiin jne. (yök, mitä trenditermejä)

Johtamisen professori Lynda Gratton toteaakin, että nettikoulutus tulee muuttamaan kaiken ja neuvoo hankkimaan 21-vuotias mentori.

Vielä vinkkinä arvopohjan miettimiseen ja liiketoiminnan uudistamiseen kannattaa lukea Vincit Oy:n Mikko Kuitusen ja Johanna Pystysen elokuussa ilmestynyt kirja Yrittäjyyden myytinmurtajat.

Kirjoittajathan tavoittelevat oikeastaan koko johtamiskulttuurin muutosta Suomessa. Toivottavasti tulevat onnistumaan. Teos on täynnä perusteluja, esimerkkejä ja käytännön vinkkejä avoimesta ja  kokeilevasta organisaatiokulttuurista sekä yhden strategian älyttömyydestä. 

Kuolleen hevosen teoria

Tähän postaukseen sopii mainiosti kevennyksenä ja yhteenvetona Dakota intiaaniheimon viisaus, joka kannattaisi itse kunkin tarkistaa oman toimintannan osalta. Dakota intiaanit neuvovat että “kun huomaat ratsastavasi kuollutta hevosta, paras strategia on nousta pois hevosen selästä.” Ai, ihanko totta?

Mutta vitsi onkin siinä, kun liiketoiminnassa ja koko yhteiskunnassa kuitenkin usein sovelletaan tällaisessakin ikään kuin selvästi kuolleessa tilanteessa kehittyneempiä strategioita kuten mm.

  1. Osta vahvempi ja kalliimpi raippa
  2. Vaihda ratsastajia
  3. Nimitä komitea tutkimaan hevosta
  4. Järjestä matkoja toisiin maihin miten muissa kulttuureissa ratsastetaan kuolleella hevosella
  5. Laske standarditasoa, jotta kuollut hevonen voidaan sisällyttää mukaan
  6. Uudelleenluokittele hevosen olotilan heikkeneminen
  7. Palkkaa ulkopuolinen ratsastamaan kuollutta hevosta   
  8. Valjasta yhteen useita kuolleita hevosia lisäämään tehokkuutta
  9. Tarjoa lisärahoitusta ja/tai koulutusta lisäämään kuolleen hevosen suoritusta
  10. Teetä tuottavuus tutkimus nähdäksesi jos kevyempi ratsastaja voisi parantaa kuolleen hevosen suoritusta
  11. Julista, että koska kuollutta hevosta ei tarvitse ruokkia, se aiheuttaa vähemmän kustannuksia, ja siksi on kansantaloudelle hyödyllisempi kuin elävä hevonen
  12. Määrittele uudelleen vaadittu suoritustaso kaikkien hevosien osalta.

    Ja tietenkin….

    13. Ylennä kuollut hevonen esimiesasemaan.

Jaahas, tämmöisiin mielenoikkuihin onkin hyvä lopettaa tämän vuoden hajatelmat ja keskittyä jouluherkkujen mussuttamiseen. Niin no, kun olen joulufriikki ja näpertelen ja viilailen lahjoja, sisustusta, ruokia ynnä muuta pitkin joulukuuta, niin johan sitä onkin tullut otettua sen verran etunojaa, jotta posket näkyvät taas jo takaapäin... Tarttee varmaan jotain tehdä, jos kerta niitä koulutusvideoita pitää alkaa kuvaamaan :-O Olen juuri menossa villakoiralle frisbeetä heittämään, ehkäpä tosiaan pitäisi vaihtaa rooleja... Jospa tällä kertaa minä juoksen ja noudan. Se kun osaa heittää sitä myös itse!! ;-)

Toivotan kaikille tunnelmallista joulunaikaa ja erityisesti mielenrauhaa…!

Keywords: digitalisaatio, liiketoimintamalli, yrittäjyys, nettikoulutus, Vincit, kouluttaminen,


Leave a comment


Name:*

Website address:

E-mail address:

Notify me about comments made to this blog post