Agile Directing - Johda ketterästi

Miksi toiset saavat aikaan ja toiset eivät? Vastaus on Volitio

Share |

Friday 4/1/16 time 11:53 AM


Piti kirjoittaa jostain aivan muusta, ja paljon aiemmin, mutta kävikin niin, että on ollut sen verran työläs ja pitkäpiimäinen talvi syystä, että olen joutunut työskentelemään asioiden parissa, jotka eivät ihan näin suuressa mittakaavassa jaksa innostaa. Mutta se ihmisen voimallisin esimies, eli Pakko Pulla, on nyt saanut vaihteeksi paljon aikaan kuten väitöskirjan data-analyysin työstäminen, erään tutkimushankkeen laajan tutkimussuunnitelman kirjoittaminen aivan liian lyhyessä ajassa, ja siihen päälle pitkän konferenssi paperin työstäminen, vielä lyhyemmässä ajassa. Sanoisin, että liikaa yksityiskohtia ja pilkun halkomista. Kas, kun kaikkien neropattien ylijumala - väitöskirjaohjaajani - kuvasi tutkimuksen työstämisen siten, että asiassa kuin asiassa pitää työskennellä 10 tuntia putkeen, jotta asia kehittyy johonkin suuntaan.  Noh, ehkä parisuhteessa varmaan tuntimäärä voi olla jotain muuta. Ai ei? Meinaan vaan, että töitä täytyisi tehdä jossain välissä. Mutta siis että pari tuntia silloin tällöin ei edistä kehittymistä syvällä tasolla.  

Oikeastaan tarkalleen ottaen neuvo meni näin: ”Kun tänään jätät artikkelin tai tutkimuksen johonkin vaiheeseen, niin seuraavalla kerralla kestää 10 tuntia ennen kuin pääset yhtä syvälle tasolle eli siihen pisteeseen, mihin edellisellä kerralla jäit.” Parisuhteen osaltahan ajatus kuulostaa kivalta, kuten kaikessa muussakin kivassa, koska niiden asioiden kuuluu olla kivoja. Mutta datahavaintojen näpertäminen oikeaan Excel-soluun ja järjen etsiminen kaaoksesta sekä erityisesti lähdeluetteloiden työstäminen eri muodoissa eri tahoille ei minusta vastaa käsitystä kivasta. Syvää dysforiaani syventää entisestään todennäköisesti se, että tähän ikään mennessä olen ollut aina hyvä oppilas pelkällä kohtuullisen hyvällä valokuvamuistilla ja selitystaidoilla. Työelämässä pääosin intuitiolla ja vaistolla tehdyt nopeat analyysit ja nopea eteneminen on ollut minun vahvuus. Ei säätäminen, puunaaminen ja kaikkien eri moniulotteisten näkökulmien ja niiden yksityiskohtien rationaalinen tarkistaminen ja täsmäyttäminen ja ankkuroiminen johonkin hemmetin ylevään tieteelliseen kontekstiin.  

Olen siis tällä hetkellä erittäin pahantuulinen, pahanhajuinen ja pahasuinen. Lisäksi näytän Notre Damen kellonsoittajalta. Mutta nyt ymmärrän viimeistään, jo kokemuksenkin kautta, mitä on Volitio!

Itse asiassa kaikista hävyttömintähän tässä tilanteessa on yksi käsittämätön ilmiö. Jokaisen ohjauspalaverin jälkeen on tuntunut siltä, ihan joka kerta, kuin olisin työntänyt pääni sirkkeliin (sillä erotuksella että jälkimmäisessä tapauksessa ei tarvitsisi enää miettiä). Mutta arvaas mitä? Aina kuitenkin odotan jo seuraavaa ohjauspalaveria kuin sika perunoita.  Kommentithan eivät ole mitenkään loukkaavia, vaan kuten ”Käsitteitä ei nyt tekstissä sisällöllisesti integroida vaan sanotaan ainoastaan, että toinen auttaa toisen ymmärtämisessä”. Okei, kai sit niin... :-O Mutta mitä siis lisään siihen kohtaan?

Mikä se on se voima, joka saa haluamaan lisää kommentteja, joista ymmärtää korkeintaan sanat, mutta ei sisältöä saati tarkoitusta? Tahtoonhan se liittyy jotenkin. Se tunne, joka nousee, että haluan tämän skeidan valmiiksi hinnalla millä hyvänsä, vaikka kivitalot kaatuisivat, valtameret tyhjentyisivät ja vuoret räjähtäisivät… Ja oli järkeä tai ei.

Volitio = toimeenpanon taito

Tänä päivänä turhankin liikaa korostetaan henkilön motivaatiota ja motivoimista, ilman että oikeastaan osataan edes rajata, mikä osa siitä käsitteestä kuuluu kenenkin vastuulle; työnantajan vai työntekijän. Sitten motivaatiota seurataan erinäisillä älyvapailla mittareilla, joista kenties törkein havaintoni on se, että motivaatio on henkilön bonuspalkkioon sidottu. Elikkä jos vastaat esimies-alaiskeskusteluissa, että et ole ihan täpöllä motivoitunut, niin et saa täyttä bonustasi! Kyllä. Luit oikein. Tämä tarina on tosi. Hölmöintä tuossa irstaudessa on se, että motivaatio tai innostus ei edes yksin riitä tavoitteen saavuttamiseen.

Tavoitteiden saavuttamisessa tarvitaan erityistä itsesäätelytaitoa, jota kutsutaan siis volitioksi.  Asiaa ovat laajimmin tutkineet mm. Bruch & Ghoshal. Tuossa pari viitettä.

Going beyond motivation to the power of volition

Management is the art of doing and getting done

Volitiota voidaan kutsua myös toimeenpanon taidoksi.  Ideana on erottaa haluun tai innostukseen liittyvät tekijät todellisista toimintaa synnyttävistä ja ylläpitävistä ”volitiotekijöistä”.  Itse asiassa, ilman volitiota motivaatio valuu hukkaan. Volitioon on Suomessa perehtynyt mm. Ria Parppei Sparrialta.

Tyypillisesti käy niin, että kun työstät jotain tiettyä tehtävää, jos annat motivaation ohjata toimintaasi, niin alat ihan kohta tekemään muita asioita, joihin olet motivoituneempi. Nämä asiat eivät välttämättä muistuta mitenkään edes olemukseltaan sellaisia asioita, joita pitäisi tehdä. Olen löytänyt itseni jopa tilanteesta, että keskeytän tutkimuksen ja alankin korjailemaan vaatteita ja esineitä, joita en edes käytä. Tai, toki paljon hauskempi vaihtoehto, ryhdyn asettelemaan vierekkäin ja valokuvaamaan merestä ongittuja siikoja, kun pitäisi rakentaa konferenssipaperin lähdeluetteloa. 

 

 

Samalla tavalla jokin nopea yllättävä asia, joka tuntuu näennäisen tärkeältä, saattaa ohittaa sen tärkeimmän.  Toisin sanoen aina löytyy mahdollisuus ottaa harha-askel. Siksi tarvitsemme itsesäätelyä pystyäksemme pidättäytymään houkutuksista.

Talouselämässä oli pari viikkoa sitten juttu tutkimuksesta, jonka mukaan työpaikkojen sähläysaste on peräti  35 – 55%.  Tutkimuksen mukaan sähläyksen taustalla näkyvät henkilöstöresurssien puutteet, väsymys, heikko johtaminen ja työyhteisön ongelmat. Miten vaan, mutta väitän, että volition puute on keskeisessä roolissa. 

Volitiosta (eng. volition) saatetaan puhua kansanomaisesti ”motivaation ylläpitona” ja joissain tapauksissa myös ”tahtona”. Mutta tahto tulkitaan taas suomen kielessä usein synnynnäiseksi piirteeksi, jota ihmisellä joko on tai ei ole.

Toisaalta mielestäni kysymys on osittain myös sietämisestä, josta olen ennenkin puhunut. Eli pitää oppia sietämään sitä tunnetilaa, eli suomeksi paskaa fiilistä ja vitutusta, kun joutuu ohittamaan jonkin mielenkiintoisen asian ja tekemään jotain mikä juuri sillä hetkellä tuntuu epämukavalta.  

Volitio on myös mitattavissa ja siksi myös johdettavissa oleva taito. Se muodostuu työvireestä ja fokuksesta. Esimieheltä tämänkaltaisen työvireen ylläpito toimeenpanovaiheessa edellyttää toisenlaista johtamista kuin motivointi ja innostaminen. Ideana on, että pyritään hoitamaan asia niin, että sisäiset tai ulkoiset häiriöt tai epäolennaisuudet ei vie ihmistä mukanaan, vaan fokus pysyy kirkkaana. Samalla myös ylimääräinen työtaakka vähentyy. Parppei korostaa seuraavia seikkoja volition saavuttamisessa:

  • Tavoitteen merkityksellisyys
  • Luottamus omaan kykyyn saavuttaa tavoite
  • Luottamus omaan mahdollisuuteen vaikuttaa
  • Työvire: toimintaa ohjaavat prosessit

Johtamisen osalta kysymys on siis sen kaltaisesta ohjaamisesta, joka tehostaa itsesäätelyä ja kehittää henkilöä itseään. Lisäksi työntekijät voivat "sparrata" toinen toistaan parempaan suoritukseen organisaatiotasosta riippumatta. Eli volitio kehittyy arjen vuorovaikutustilanteissa, käytäväkeskusteluissa yms. Se sisältää jatkuvan dialogin, mikä tarkoittaa kyselemistä, kuuntelemista, ennakointia ja palautteen antoa.

Olennaista ei siis ole ihmisten motivointi ja innostaminen, koska se ei riitä, vaan miten onnistumme suuntaamaan itsemme ja muut tavoitetta kohden.

Motivaatiolla on silti merkitystä

Insertissä viittasin, että olen aina ollut hyvä oppilas. Aivan totta  -  tietyillä poikkeuksilla. Tuli mieleeni nimittäin aika kauhistuttava poikkeus, kun ystävättäreni laittoi viestin, jossa kysyi kiinteistömme  tarkkaa  sijaintia, kun ovat juhannuksena tulossa kylään. Heidän ystäviensä kesämökki sijaitsee, hänen mielestään, aivan vieressä. Vastasin, mutta ystävättärestäni ei kuulunut mitään moneen päivään. Kysyin kohta, että no ovatko lähellä, että pyydä kylään juhannuksena. Ei edellekään mitään. Vähän ajan päästä hän laittoi viestin, että tällä kertaa heitti ainoastaan 150 km, että ei mikään ihan kätevä veneretki. Nauroin, että voi meitä samisblondeja nyt ja iankaikkisesti!

Nimittäin yksi niistä minun arvosanapoikkeuksista oli Maantieto. Se minulla oli siis vitonen. Luultavasti niinkin korkea ihan vain opettajan armosta. Hän, opettaja, kysyi minulta kerran, että miksi en ole kiinnostunut maantiedosta, että hän kyllä tietää muut numeroni.  Vastasin erittäin näsäviisaasti, mutta asiallisesti, että minua ei kiinnosta maantieto kuten missä mikäkin sijaitsee ja minkä takia.  Minulle riittää vallan hyvin tieto, missä on Seutulan lentokenttä, minkä lisäksi kaipaan vain tietoa, että kuinka kauan lento kestää ja mikä on ulkolämpötila ko. kohteessa.  Ja jos lämpötila on alle 30 astetta, niin olen väärässä koneessa. Se taas tarkoittaa, että minun tarvitsee kehittää aivan toisenlaisia kansalaistaitoja tyyliin matkatoimiston valintaa, vanhempien uudelleenvalintaa ja tulevaisuudessa erityisesti kumppanin valintaa jne. Opettaja oli hiljaa aika pitkään, jonka jälkeen hän koetti tuoda joitain sivistyneempiä näkökulmia aiheeseen. Ja tietenkin vanhemmiten pikkuhiljaa olen ymmärtänytkin nämä (tai vähintäänkin sen, etten edelleenkään tiedä missä mikäkin paikka sijaitsee tai missä milloinkin olen).  

Haluan tällä korostaa, että myös motivaatiolla on edelleenkin suuri merkitys!

Mutta eiköhän pyyhitä hiet ja lumet harteilta ja laiteta ranttaliksi! Minä ainakin olen sen ansainnut. Laitetaan siis perjantain sekä kevään alkamisen kunniaksi kunnon kasarimäiskettä. Tämä ei muuten löydy Spotify’sta. Seitsemän vuotta vanhempi sisareni tätä aikanaan kuunteli, hän kun asui taannoin Pariisissa ja oli siellä äänittänyt keltaiselle BASF:in C kasetille hittibiisejä. Tuo riittänee taustaksi sille, että kasetilla oli varsin suuri arvo. Taisin olla noin 12-vuotias. Riiviö kun olin, niin tietenkin varastin ko. kasetin ja harjottelin diskomooveja!  

Mistä aiheesta haluaisit lukea lisää?

Keywords: volitio, toimeenpano, motivaatio, johtaminen, Bruch & Ghoshal, Ria Parppei


Leave a comment


Name:*

Website address:

E-mail address:

Notify me about comments made to this blog post